Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun viimeksi julkaisin yhtikäs mitään täällä verkkosivulla. Se on pitkä aika. Vaikka verkkosivulle kirjoittaminen on loistanut poissaolollaan, on ompelimo kuitenkin ollut toiminnassa ja toiminnassa se on edelleen. Uutta saumaa syntyy ja välillä vanhaa saumaa ratkotaan, sellaista se on, ompelijan elämä.
Ihanaa kevättä kaikille
– Anne –
Olen tehnyt joskus ostoksia, jotka suoraan sanottuna olisi voinut jättää tekemättä. Kiusaus ostaa jokin tuote, tavallisimmin kengät, vaate tai laukku, on ollut niin suuri, ettei ostopäätöksen tekemisessä ole painanut se, että todellisuudessa en ole tuotetta tarvinnut, tai että tuote on alunperin jo ollut epäsopiva tai epäkäytännöllinen. Tunne siitä, että tuote on kertakaikkiaan saatava, on ollut niin voimakas, ettei muulla ole ollut väliä. Kun on saanut päähänsä, että tämän minä haluan tai tätä minä tarvitsen, ei siinä järjellä ole ollut sanan sijaa. Tunnustan, olen syyllistynyt moiseen.
Ensihuuman laannuttua, hetken hurmassa tehtyä ostosta olen joskus jopa katunut. Palautuskin on käynyt mielessä, mutta varsin usein palautus on jäänyt tekemättä. Epäsopivan tuotteen kohdalla on käynyt niin, että tuote on jäänyt vain käyttämättä. Se on hautautunut, toisin sanoen olen sen ”haudannut” kaapin perukoille tai vaatehuoneeseen. Sen olemassaolo on unohtunut, kunnes se joku kaunis päivä, kuin ihmeen kaupalla, on taas löytynyt muistuttaen olemassaolostaan.
Kuvaamani tilanne on monelle tuttu. Mitä voi tehdä kun se epäsopiva tuote on taas ilmestynyt silmien eteen? Mikä avuksi kun aikaa hankinnasta on kulunut sen verran, ettei tuotteen palautus ole enää mahdollista. Mieti. Tuote on hankittu ja siihen on sijoitettu määrä x rahaa. Onko mitään järkeä säilyttää tuotetta itsellä, jos se ei ole sopiva tai käyttökelpoinen? Voiko tuotteesta jotenkin saada sopivan tai käyttökelpoisen?
Kenkien tai laukkujen epäsopivuuteen tai -käytännöllisyyteen en tässä luonnollisesti puutu, mutta vaatteiden osalta, voin sanoa pari sanaa. Vaihtoehtoja on monia. Ensinnäkin vaatteen voi kierrättää. Itselle epäsopiva on varmasti jollekin toiselle sopiva. Useat eri tahot ottavat vastaan lahjoituksia, pitää vain valita sopiva taho ja toimittaa vaate eteenpäin. Jos lahjoittaminen ei tunnu itselle sopivalta tavalta, voi vaatteen myydä edelleen. Myyntiä varten erilaisia foorumeja löytyy useita, joten tässäkin tapauksessa täytyy vain valita se itselle sopivin paikka ja toivoa, että kauppa käy.
Entä jos ei halua luopua vaatteesta? Vaatteessa on se jokin, joka alunperin sai sen hankkimaan, voisiko sitä muokata? Vastaus on useimmiten kyllä, vaatetta voi useimmiten muokata. Muokkaamalla voi usein saada epäsopivasta sopivan. Toki poikkeuksiakin on. Liian pientä vaatetta voi olla vaikea isontaa, ainakaan huomaamattomasti, sillä usein teollisesti valmistetuissa vaatteissa ei juurikaan ole saumanvaroja, joista lisätilaa olisi otettavissa ja näin ollen lisäykset on tehtävä uudella kankaalla, joka harvoin on täysin samanlainen kuin alkuperäinen. Toki aina ei haeta samankaltaisuutta, huomaamattomuutta ja näin lopputulos voi olla erilaisella kankaalla vallan mainio.
Otetaan tähän lopuksi käytännön esimerkiksi housut. Kuvassa näkyy, miten alkuperäiset housut ovat aivan liian suuret vyötäröltä. Tyhjää tilaa jää runsaasti taakse. Housut ovat muutoin sopivat, mutta vyötärönseudun epäsopivuus on silmiin pistävä. Housut ovat jääneet käyttämättä juurikin siitä syystä, että vyötärön seudusta niiden istuvuus on ollut nolla.
Ensimmäiseksi on todettava, että vika ei missään nimessä ole vartalossa, mutta samaan hengenvetoon voi myös todeta, että vika ei myöskään ole housuissa. Housujen kaava on aluenperin tehty eri vartalotyypille. Tässä tapauksessa housut on kaavoitettu vartalotyypille B, jossa vartalo on jokseenkin suora, vyötärön ja lantion ero ei ole niin selkeä. Kun housut on pukenut päälleen nainen, jonka vyötärö on jokseenkin kapea suhteessa lantioon, on selvää, ettei housut istu.
Housuja muokkaamalla housuista on saatu istuvat. Sisäänotto on tehty tässä tapauksessa housujen takakappaleella keskisaumasta (haarasaumasta) sekä vyötärökaitaletta lyhentämällä. Muokkauksen onnistunut lopputulos on nähtävissä selvästi.
Nämä esimerkkinä olevat housut päätyivät muokkaamisen jälkeen käyttöön, lojuttuaan vuosia vaatekaapin hyllyllä käyttämättöminä. Housuihin jätettiin myös kunnon saumanvarat, joten jos ne jossain vaiheessa vaihtavat omistajaa, muokkaaminen on mahdollista tarvittaessa myös hieman väljemmäksi. Toki tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että vaate kuluu käytössä eli suuretkaan saumanvarat eivät ole tae siitä, että kovan käytön jälkeen isontaminen olisi mahdollista. Housuissahan kuluminen on kovaa takakappaleella, haarasaumassa sekä lahkeiden sisäsaumoissa, polvia unohtamatta.
Tehdään hyviä ostopäätöksiä ja jos päätökset joskus menevät pieleen, mietitään, miten asian saisi korjattua. Tärkeää on, että vaatteiden ja myös muiden tekstiilien osalta löydetään kestäviä ratkaisuja. Muistetaan, että vaatteet ja tekstiilit voi ja pitää kierrättää.
– Anne –
”Ne on aika erilaisia ne sun tekemät vaatteet. Tarkoitan, että ne on toisiinsa verrattuna erilaisia, eivät niinku ole samaa sarjaa.” Noilla sanoilla kommentoi yksi tuttavani tässä muutama päivä sitten katsottuaan Instagramiin laittamiani kuvia.
Tuttavan havainnot ovat täysin totta. Kuvat, joita hän on Instagramissa katsonut, ovat toisiinsa verrattuna tosiaankin aika erilaisia. Vaatteiden mallit ovat erilaisia ja niiden materiaalit poikkeavat toisistaan. Vaatteet ovat kooltaan, väriltään ja käyttötarkoitukseltaan erilaisia. Erilaisuutta ei voi kiistää. Tilanteessa kuitenkin ehkä hieman hölmistyneenä selitin tuttavalleni vaatteiden erilaisuuden johtuvan siitä, että vaatteiden käyttäjä ei ole yksi ja sama ihminen. Tekijä on yksi ja sama, mutta käyttäjä ei. ”No, niinpä tietysti”, kommentoi tuttavani, ”miten minä nyt tuon unohdin.”
Kuvia katsellessa tuttava oli unohtunut, että kyseessä on pienen ompelimon valmistamia sekä korjaamia ja muokkaamia vaatteita eri asiakkaille. Kuvissa ei ole kyse yksittäisestä mallistosta, jossa olisi jokin kantava ja yhtenäinen teema. Toki niinkin voisi olla. Pienelläkin toimijalla voi olla oma mallisto, jolla on yhtenäinen ja kantava teema. Ehdottomasti voi olla ja saa olla, mutta minulla mallistoa ei ole, ei vielä 😉 Instagram -kuvissa on vain muutamia esimerkkejä töistä, joita olen valmistanut, korjannut tai muokannut eri ihmisille erilaisiin tarpeisiin ja käyttötarkoituksiin. Kuvat kertovat siitä, miten monenlaisia tuotoksia ompelimossa on valmistunut.
Se, että olen saanut ommella hyvin erilaisia vaatteita ihanille asiakkaille on minusta positiivinen asia. Useimmilla meistä on tietty maku pukeutumisen suhteen. Se mikä kenenkin mielestä on tyylikästä tai tyylitöntä vaihtelee ja se juuri on rikkaus. On mukava olla mukana toteuttamassa yksittäisen ihmisen ideaa yksilöllisestä pukeutumisesta. Ommella tänään kirkkaan värisiä rimpsuja hulmuavaan helmaan ja huomenna tehdä tyköistuvaa kotelomekkoa klassisesta tummansinisestä.
Eläköön yksilöllinen pukeutuminen 🙂
– Anne –
Olisiko tähän pitänyt ryhtyä lainkaan? Tämän kysymyksen olen esittänyt itselleni viime päivänä kun olen harjoitellut kotisivun tekemistä / päivittämistä. Välillä tuntuu, että epätoivo valtaa mielen, mutta siitäkin huolimatta, kerta toisensa jälkeen huomaan vastaavani, että tottakai tähän piti ryhtyä. Etenen yrityksen ja erehdyksen kautta, sitä ei voi kiistää, mutta koen kuitenkin myös hieman edistyneeni. Pienin askelin eteenpäin, samalla jotain uutta oppien. Kiitos teille kärsivällisille, jotka olette jaksaneet neuvoa ja opastaa 🙂
Uutta pitää oppia, vai olisiko parempi sanoa, että uutta saa oppia. Elämä on jatkuvaa oppimista ja se on kyllä ihan mukavaa. Harjoittelin muutama päivä sitten tekemään kuvassa olevia ruusuja. Kankaasta tehdyt ruusut ovat kauniita koristeita vaikkapa juhlapukuun. Nämä kyseiset harjoituskappaleet tosin päätyvät koristamaan vain työtilaa, mutta tietotaito valmistaa niitä on nyt hankittu ja sitäkin taitoa voi tarvita joku päivä.
– Anne –
